Nuku, nuku nurmilintu

 No voi pers....ukset. Taas se unettomuus on alkanut. Ei malta nukkua. On niin kivaa olla valveilla ja pelkää menettävänsä jotain sillä välin, kun nukkuu. Tai sitä minä luulisin sen olevan. Viime yön unisaldo oli ehkä n. 5 tuntia, tosin siinä välissä oli muutamia heräilemisiä. Sitä edellisenä yönä en tainnut nukkua sitäkään.

Tietysti vaikutusta unettomuuteen saattaa olla siinä, että töihin pitää tulla niin aikaseen. Kuka ihme on keksinyt, että töissä pitää olla jo klo 7.00 (tai yleensä mieluummin vähän aiemmin)? Tai no, saishan sitä ite päättää monelta menee, mutta mukavampihan se sitten on lähteä aiemmin poiskin. Eli omaa hölmöyttä.

Kohta lisäksi alkaa tiet olla siinä mallilla, että pääsee kulkemaan sähkövekottimella. No, sehän tietysti tarkoittaa pidempää aikaa työmatkaan, joka taas puolestaan tarkoittaa aikasempaa herätystä, joka taasen tarkoittaa lyhyempiä yöunia, joka sitten tarkoittaa sitä, että olen entistä väsyneempi. Ja koska olen väsyneempi, olen kiukkuisempi. Tämähän kuulostaa todella kivalta, varmasti ainakin kanssaihmisten mielestä.

Onneksi viikko on jo puolessa ja sitten onkin vappu, eli pidennetty viikonloppu. Jospa sitä silloin saisi nukuttua. Tosin onhan tämä toisaalta ihan hauskaakin tämä väsymys, kun tekee typeriä virheitä, joille sitten voi nauraa itsekseen (on edelleen osattava nauraa itselleen). Jotta ei muuta kuin valvomisiin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni rapula

 Voi kauhia paikka. Olin viikonloppuna juhlimassa harrastusporukan kanssa. En muistakkaan, milloin olisi viimeksi mennyt niin myöhälle/aikaseen. Tai siis enhän minä selvinnyt edes kotiin yöksi. Loppuillasta ei kyllä kovinkaan paljon edes muistikuvia ole (joitakin välähdyksiä kyllä), mutta luultavasti hauskaa on ollut. No senhän saattaa arvata, jotta itkuhan se tulee pitkästä ilosta (ja pieru kauan nauramisesta, mutta se ei nyt kuulu tähän. Siis tämä hassunhauska reissu tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja minulla on VIELÄKIN rapula. Siis mitä ihmettä?!?! Eihän minulle yleensä edes tule rapulaa. Olenko minä siis tullut vanhaksi ja elimistö on päättänyt, että "hehee, annetaanpa vanhalle (vai olikos se nyt se wanha) akalle kunnon muistutus, miksi tämän ikäisenä ei pitäisi enää bailata koko yötä"? Vai onko vaan tuo surullisen kuuluisa hormonilääkitys tehnyt tehtävänsä, jotten enää joisi, jos lapsi halutaan saada? No tiedä häntä, mutta kamala on kyllä olo.
Lue lisää

Ei taas..

 Voi hitto, nyt ne on täällä taas. Nimittäin itikat ja muut ötökät. Voi ...kele. Voiskohan joskus olla ihan vaikka vaan yks kesä, ettei niitä näkyisi. Tai saahan niitä näkyä, mutta ei tuntuisi. Ai että ketuttaa, kun kutisee joka paikka ja sitten sitä raapii verille jalat ja kädet. Jos ei hereillä ollessa, niin nukkuessaan (kyllä, osaan nukkua ja raapia yhtä aikaa). Kesälomakin alkaisi, mutta yritäppä siitä nauttia, kun koko ajan joku inisee tai pörrää jossakin. Melkeinhän tuo kyllä kuulostaisi perhe-elämältä, paitsi ei tietenkään meillä, kun ei niitä lapsia ainakaan oo inisemässä. Ja ei, en ole adoptoimassa miljoonaa itikkaa, kiitos kysymästä. Ja sitten kun kaikenmaailman viherpiipertäjät sanovat, että hyttyskarkottimet (nämä modernimmat) kadottaa myös ne kivat pörriäiset (kimalaiset ja mehiläiset, jotka on kyllä ihan ok), niin eihän niitäkään saisi käyttää. Kaikella kunnioituksella viherpiipertäjiä kohtaan, tulkaapa hetkeksi istumaan vaikka meidän kesämökin kuistille tyynenä kesäiltan
Lue lisää

Jatkuva pelko

Tein viime viikolla positiivisen raskaustestin. Jatkuvasta pahoinvoinnista huolimatta minulla oli koko ajan tunne, ettei tämä koske minua ollenkaan. En osannut ajatella, että lapsi olisi minun, sillä käytimmehän luovutettua munasolua. Mutta vähitellen ajatukset kääntyi siihen, että tämä kasvaa MINUN sisälläni, ei kenenkään muun. No, siitä se sitten alkoi: ihan hirvittävä pelko. Joka kerta, kun menen vessaan, pelkään, että vuoto on alkanut. Jokainen pieni vatsan nipistys tai menkkakivun tyylinen kipu säikäyttää. Ajatukset pyörii vaan siinä, että nyt se on ohi, nyt se menee kesken. Tänään onkin oikein extrapelkopäivä. Päätä särkee aivan tuhottomasti, koska jännitän niin paljon joka ikistä vessakäyntiäni.  Hulluksihan tässä tulee. Tuntuu, että päivät kuluvat niin hitaasti, ja yölläkin nukkuminen on todella vaikeaa, kun ajatukset pyörii. Tiedän, ei saisi pelätä, eikä stressata. Mutta minkäs teet, aiemmat kokemukset eivät ole olleet järin myönteisiä, joten semmonen relax-olotila ei ole ehkä
Lue lisää