Etteenpäin elävän mieli

 Käväisi tuossa nettiä selatessa mielessä, että mikä ihme siinä on, jotta jos myyt jotain vanhaa tavaraa, siihen pitää kirjottaa, jotta se on WANHA? Esim. Wanha pöytä, Wanha sohva, Wanha vaimo (hups, ei kai sentään?!?!). Tekeekö se tuplawee siinä sanassa siitä tavarasta vanhemman kuin mitä se oikeasti on? Ja jos kirjoitat tavan veellä vanha, niin onko se tavara sitten uudempi kuin mitä onkaan? Eli jos minä ilmoitan olevani wanha, niin olen vähintään antiikkia, mutta jos olen vanha, niin olen juuri ja juuri teinivuodet ohittanut? Ei voi käsittää, todella ärsyttävä tapa. Vanha minä kyllä tunnen oikeasti olevani. Vai pitäisikö se nyt sanoa sitten, että wanha? Eilen tein vanhempien luona lumitöitä. Tänään olen nukkunut lähes koko päivän. Olo on vähän kuin jyrän alle jääneellä. Lihakset kipeät ja jumissa, päätä särki aamulla ja tuntui, että jokainen pieni liikahduskin sattui johonkin kohtaan kehoa. Kylläpä olikin lystiä se. Huomenna ajattelin rääkätä nuita lihaksiani lisää. Meinasin mennä u

Silmälasit piti hommata. Vähän yli parikymmentä vuotta olisi ollut tarvista. Vähän yli parikymmentä vuotta sitten sainkin ekat lasit (olisko ollut lukioaikaan). Ne oli lukulasit. Toiset sain joskus kymmenisen vuotta sitten. Nekin oli lukulasit. Niissä laseissa (molemmissa) oli vain pieni ongelma... Minä EN tarvitse lukulaseja. En siis koskaan oppinut niitä käyttämään. Rahat meni täysin hukkaan.  Kaukonäkö minulla on ollut aina huono. Mutta jostain syystä optikot eivät sitä uskoneet. En ymmärrä, miten ne ovat saaneet tuloksen, että minulla olisi lähinäössä jotakin vikaa. Eikä muuten ymmärtänyt tämänpäiväinen optikkokaan, koska minähän kävin siellä, missä mainokset sanoivat, että olisi pitänyt käydä. Specsaversilla. (Ei, tämä ei ole mainos, minä vain nyt satuin käymään siellä) No, nyt siis odottelen muutaman viikon niitä kaukolaseja. Jospa se elämä helpottuisi, kun näkee ajaessakin vähän helpommin, mitä tienviitoissa lukee. Ja näkee ehkä myös luokassa taululta ne pienimmätkin tekstit.  K

 Voi luoja, sitä voi itsensä välillä tuntea typeräksi. Koko joululoman ajan olin suunnattoman ahdistunut ja paniikissa, kun en osannut enkä oikeastaan saanut aikaseksikaan tehtyä eräitä opiskelutehtäviä. No eipähän siinä mitään, tänään sitten vihdoin ja viimein koulun alettua jälleen selvisi, ettei minun niitä edes tarvinnut tehdä. Voi elämän kevät... Täysin turhaa siis olen muutenkin nuilla tunneilla roikkunut tai kokenut syyllisyyttä, jos jostakin syystä olen joutunut olemaan poissa. Argh! No eipähän siinä mitään, nyt voin siis keskittyä täysillä taas muihin opintoihin ja unohtaa nuo järkyttävän sekavat tehtävät, joissa ei aivot pysyneet mukana. Saas nähdä, helpottaako elämä taas vähän.  Siitä elämän helpottumisesta..... Mulla on pieni ongelma ollut kauan. No, koko ikäni.. Aina, jos minun pitää mennä jonnekin ihmisten sekaan, joita näen harvoin, minua ahdistaa. Siis niinkun ahdistaa ihan tosissaan. Vuosi vuodelta se on muuttunut pahemmaksi. Päätä särkee, ahdistaa, oksettaa, paskattaa