Etteenpäin elävän mieli

Minä oon ihan varma, että jonain päivänä unohan ihteni jonnekin. Tänä aamuna olen kyllä onneksi vaan meinannut unohdella: meinasin unohtaa petata, meinasin unohtaa hampaat pestä, meinasin unohtaa ruokkia kanin, meinasin unohtaa ottaa hormonilääkkeet. Onneksi kuitenkin muistin viimein kaikki ja sittenpä taas tulikin kiire aamu. Töissäkin olen meinannut unohtaa jo monta asiaa, mutta sitten viime hetkellä olenkin ne muistanut. Kyllä minä tänä aamuna jotain oikeasti unohdinkin. Olin kirjoittamassa viestiä ja unohdin, mitä piti kirjoittaa. Unohdin myös ottaa aamulla kilpirauhaslääkkeen. Unohdin, että piti olla kiukkuinen, kun joku hidastelee edessä, törryyttelin vain hiljakseen perässä. Unohdin myös, että tänään on perjantai.  No, aina ei tietenkään kaikkea voi muistaa, enkä kyllä totta puhuen edes haluakkaan ihan kaikkea muistaa. Menneitä asioita ainakaan. Mutta kyllä olis elämä helpompaa, jos muistaisi kaiken tehdä ajallaan ja oikein ihan tässä nykyhetkessä. Huomisesta vähän on huoli, ett

 Olen kova näkemään unia. Siis näen unia joka yö ja yleensä myös muistan ne. Unien perusteella minulla on ihan mahdoton mielikuvituskin. Joskus välillä minusta tuntuu, että mielikuvitukseni on jopa jollakin tavalla outo ja sairas. Näen todella paljon kauhu-unia. Ja ne oikeasti ovat KAUHUA. Ihan kuin katsoisi jotain kauhuelokuvaa. Sotaunet ja sellaiset unet, joissa joku ampuu tai yrittää ampua minua on myös ilmeisesti tämän sekavan mieleni suosiossa. Pitää mennä pakoon, pitää piiloutua, mutta aina joku löytää tai saa kiinni. Mutta on unissa toki kivojakin juttuja. Olen päässyt paljon matkustelemaan. Olen käynyt sellaisissa paikoissa, joissa en edes tiennyt haluavani käydä (enkä ole varma, haluaisinko vieläkään...). Olen tavannut myös ihmisiä. Mukavia ihmisiä, vanhoja tuttuja (osa jo kuolleitakin) ja uusia ihmisiäkin. Olen ihastunut, rakastunut, ollut onnellinen. Olen myös lennellyt ympäriinsä. Siis ilman mitään lisälaitteita. Olen vain osannut lentää. Mutta tällaiset onnelliset unet ova

Päässä menee ajatukset ja tunteet vuoristorataa. Tai en tiedä, onko ne enää edes kaikki samassa vuoristoradassakaan. Osa kieppuu maailmanpyörässä ja osa taitaa olla uskaltautunut jopa johonkin hurjempaankin laitteeseen. Mistään ei saa millään kiinni. Itse yritän kovasti roikkua jossain perässä epätoivoisesti, mutta hankalaa on. Yksityisellä jatketaan lapsettomuushoitoja. En tiedä enää, onko se niin hyvä asia. Yritän ajatella, että on, mutta silti ei ajatukset aina halua totella. Olen alkanut salaa haaveilla adoptiosta. Olenko siis luopunut jo toivosta saada itse synnyttämä lapsi? En v*ttu tiiä, vois sanoa tähän. Iltaisin väsyttää ihan tolkuttomasti. Siis tuntuu, ettei jaksa edes raahautua saunaan tai suihkuun, kun tekee mieli vaan lohnottaa sängyllä. No sitten kun vihdoin pääsisi nukkumaan, niin kappas, eihän minua oikeastaan väsytä. Olo on levoton ja päässä soi tiluliii ja käy tivoliii. Jotenkin kuitenkin onnistun nukahtamaan. Joka ilta. Aamuisin väsyttää myös tolkuttomasti. Aamut on