Etteenpäin elävän mieli

 Huhhuh. Onneksi se on ohi. Jaa, että mikäkö? No stressi ja kiire tältä erää. Joulu saatiin kunnialla "suoritettua", myös näyttö meni läpi kiitettävästi ja lahjapaketoinnit ja muut on nyt ohi. Myös alkuun hieman stressiä aiheuttanut työssäoppiminen on ohi, mutta se on oikeastaan harmi, koska se oli todella kivaa. Opin hoitamaan joulukukkia, vaikka tähän asti kaikki kasvit on kuolleet minun käsissä. Ja työkaverit olivat kyllä ihan huippuja! Harmittaa, joululoman jälkeen pitää mennä takas kouluun.  Koska nyt olen rentoutuneempi, niin ajattelin kuunnella rästiin jääneet verkkotunnit tallenteista. No, kovasti kaksi tuntia yritin. Sitten tajusin, että enhän minä oikeastaan tiiä ollenkaan, mistä se opettaja siellä puhuu. Se siitä sitten, ei näköjään tänään ollutkaan ahkeran opiskelijan päivä. Ei vaan pystynyt keskittymään, ajatukset harhaili millon mihinkin. Jospa kissanvessojen siivous sujuisi paremmin.  On ollut muuten ihan mahtavaa, kun nyt parina aamuna on päässyt taas lenkille

Ihan järjetöntä. Eilisen ketutti, tämän aamun on jo hyvän matkaa ketuttanut. Päätäkin särkee ja maha on mukavasti sekaisin. Syömistä ei oikeastaan tee mieli, välillä syömisen jälkeen tuntuu, että närästää ja oksettaa. Ja mistäkö tämä kaikki ihanuus johtuu? No lääkityksestäpä tietenkin.  Sanotaan aina, että se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys. No eihän minulla vahva lääkitys ole, mutta niitä lääkkeitä on paljon. Yksi keuhkoahtaumaan, kaksi diabetekseen, yksi kilppareihin ja kaksi lapsettomuuteen. Hoooooooh... Vieläkö jotakin saisi muuta? Olisiko vaikka jokin angiina tähän väliin hyvä? Sehän yleensä tulee jouluna. Ja se peijoonin jouluhan on kohta.  Ei sillä, en minä valita. Toki näistä lääkkeistä on ollut apuakin (ainakin osasta, osasta nyt ei vielä mitään ihmeempää). Lääketeollisuus on ihan hyvä juttu. Ainakin tiedän syöväni TURVALLISIA lääkkeitä, vaikka ne välillä vähän sekoittaa elimistöä. Luonnontuotteista kun ei koskaan voi varmaksi tietää, onko niitä edes tutkittu tarpee