Etteenpäin elävän mieli

 Voi kauhia paikka. Olin viikonloppuna juhlimassa harrastusporukan kanssa. En muistakkaan, milloin olisi viimeksi mennyt niin myöhälle/aikaseen. Tai siis enhän minä selvinnyt edes kotiin yöksi. Loppuillasta ei kyllä kovinkaan paljon edes muistikuvia ole (joitakin välähdyksiä kyllä), mutta luultavasti hauskaa on ollut. No senhän saattaa arvata, jotta itkuhan se tulee pitkästä ilosta (ja pieru kauan nauramisesta, mutta se ei nyt kuulu tähän. Siis tämä hassunhauska reissu tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja minulla on VIELÄKIN rapula. Siis mitä ihmettä?!?! Eihän minulle yleensä edes tule rapulaa. Olenko minä siis tullut vanhaksi ja elimistö on päättänyt, että "hehee, annetaanpa vanhalle (vai olikos se nyt se wanha) akalle kunnon muistutus, miksi tämän ikäisenä ei pitäisi enää bailata koko yötä"? Vai onko vaan tuo surullisen kuuluisa hormonilääkitys tehnyt tehtävänsä, jotten enää joisi, jos lapsi halutaan saada? No tiedä häntä, mutta kamala on kyllä olo.

Haluan vastauksen nyt heti välittömästi! Niin mihinkö asiaan? No ihan mihin vaan. Jos minä laitan jollekin viestiä ja hän ei vastaa, niin heti tulee sellainen olo, että pitäisikö laittaa uusi viesti, että joko ennätit lukea, mitä olet mieltä, vastaa pian.. No eihän se tietenkään mitään auta. Yleensä.  Tällä kertaa kyseessä on opettajalle lähetetty viesti. Tein viimeisestä tehtävästä viimeisen osion ja tottakai minua kiinnostaa, miten se meni ja haluaisin vastauksen heti. Minun tuurilla sillä opettajalla ei tänään ole edes työpäivä ja saan odotella vastausta tovin.  Hirvittävän malttamaton siis olen näissä vastausasioissa yleensäkin. Jos minä kysyn jotain, niin haluan selkeän, nopean vastauksen. Tai jos vastaus tulee hitaasti, niin ainakin sen on oltava selkeä. Muuten saattaa vähän kärvähtää virtapiirit aivoissa ja kuuluu muutama ***kele ja **ttu ja ehkä jopa ***tanakin... En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi vastata selkeästi heille esitettyihin kysymyksiin. Toivottavasti en itse ole se