Kohta ikäloppu

 Niin se vaan uhkaavasti lähenee. Nimittäin se aika, kun minäkin käyn jo viidettäkymmenettä. Hyih, mikä karmaiseva ajatus. Yleensä en tuppaa kriiseilemään iästäni, mutta kun pyöreät kymmenet on lähellä, niin silloin alkaa ahdistaa. Alle kaksi viikkoa ja minäkin olen siis jo neljänkymmenen. Edellinen ikäkriisi oli silloin, kun täytin 29 ja tajusin, että vuoden päästä se on jo 30. Nyt tuokin tuntuu niiiiiiiin nuorelta iältä. 

Tällä kertaa en todellakaan juhli. Jotenkin on kadonnut kiinnostus juhlia kohtaan. Ehkä viime kesän häät vei sen verran voimia, ettei jaksa mitään järjestää. Tai sitten ikä painaa jo. Lähdemme siis karkuun synttärijuhlia. Rentoutumaan, nauttimaan valmiista aamiaisista, nauttimaan kylpylän ihanuudesta ja nauttimaan siitä, että itse ei tarvitse kuin oleilla vaan. Sitä minä odotan oikein ilolla. 

Voimia vie myös kovasti lapsettomuushoidot. Ei ne taida tuottaa mitään tulosta. Ainakaan nämä ensimmäiset. Seuraava vaihe jo häämöttää kulman takana ja ahdistaa aivan suunnattomasti. Tässä on pikkuhiljaa alkanut miettiä, että onko oikeasti näin, ettei minusta tule äitiä silleen oikeasti. Toki aina on adoptiomahdollisuus, mutta kyllähän sitä silti sitä ihan omaa lasta toivoo. Toivo vaan alkaa pikkuhiljaa hiipua. Ja koska on tuokin ikä jo lähempänä sitä keski-ikää kuin teinivuosia, niin kylläpä siitä sitten kivan ahdistuskierteen itselleen saa aikaseksi. 

Onneksi viime aikoina on ollut niin paljon kaikkea hauskaakin, ettei ole jaksanut murehtia mitään. Mutta nämä yksinäiset hetket, kun ei ole mitään tekemistä (tai olisi, mutta ei kehtaa/jaksa/halua/huvita tehdä), niin silloin alkaa kaikki asiat tietenkin pyöriä päässä. No, ehkäpä karkureissu hieman piristää taas mielialaa huolimatta tilanteista. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei taas..

Jatkuva pelko

Elämäni rapula