Etteenpäin elävän mieli

 No niin, nyt aloitettiin taas uusi lääke tähän lapsettomuuteen. Kyllä oli mukana paketissa semmonen lakana, että taas rupesin epäilemään, että yrittääkö ne sittenkin vain tehdä minusta lopun. No ei kai sentään, mutta tänään otin siis ensimmäisen lääkkeen. En edes enää muista, mikä tämän kuurin tarkoitus on, kiltisti vain popsin kaiken, mitä määrätään. Koko päivän olen jännityksellä odottanut, minkälaiset oireet tästä mukavasta napista tupsahtaa. Vois kerrankin olla sellanen kiva pieni sivuvaikutus, että hymyilyttäs ja ilostuttais kaikki pienetkin asiat, kuten kissankusi lattialla tai koiran rapatassujen jäljet puhtailla housuilla. No ei tullut oireita (ainakaan vielä), ei hyviä eikä huonoja. Hetken aikaa arvelin, että päätä rupeaa särkemään, mutta sitten tajusin, että se johtuu vain edelleen jumittavasta olkapäästä, ei siis mitään vaarallista. Toivotaan, että pelottelulakana (lääkepaketin pakkausseloste) oli vain oikeasti pelottelua ja oireita ei tule jatkossakaan. Koulutehtäviä olen

 Kaupassa eilen sattui ja melkein tapahtuikin. Olin ostamassa kenkiä, sovittelin lenkkareita. Ei ollut sopivat, rupesin laittamaan niitä takaisin "hyllyyn" (eli siihen samperin tikkuun, jossa ne yleensä roikkuvat niistä "kenkähengareista") ja tietenkin ne oli sieltä ylimpänä olevasta. No ojensin käteni ja saman tien korvissa humahti ja silmissä hämärtyi. Äkkiä kädet alas. Hitto, mitäs tämä nyt on? No eikun pikana uusi yritys ja kengät paikoilleen, vaikka päässä humisee.  Sitten iski huono-olo. Tuntui pää ihan tohjolta. Onneksi äitimuori oli matkassa, piti ottaa melko rauhallisesti se kauppareissu. Huono olotila jatkui vielä, kun vein äidin kotiin ja ajelin itse omaani. No, kotona sitten testejä testien perään: raskaustesti negatiivinen, verenpaineet erittäin hyvät, mitä nyt pulssi huiteli taas vaihteeksi melkein sadassa (normaalia minulla), verensokeritkaan ei nyt ihan niin mahdottomat olleet siihen nähden, että vetelin vanhempien luona pullaa ja kaakaota. Eikun sit

 Vieraita tulossa. Siivoa, leivo, siivoa, puhdista kissojen vessat ja kanin häkki, mainitsinko jo siivoa? Miks ei sitä kotia voi PITÄÄ siistinä, kun aina on hirveä hyöriminen, kun tietää, että vieraita tulee kylään? Uskomatonta. Ja juu, toki yritän ajatella, että vieraat ei tule arvostelemaan minun kodin hoitoa, mutta silti se on todella noloa, jos tajuat, että joku paikka on unohtunut siivota.  Onneksi ei tarvitse hääriä yksin. Tuo rakas aviomies auttaa kyllä. Mutta silti minusta tuntuu, että minä olen ainoa, joka siitä siisteydestä (tai sen puutteesta) stressaa. Ja en kyllä valitettavasti oo mikään siivoushullu, joten sitä stressattavaa kyllä riittää.  No, vieraat kävi ja meni. Miten voikaan olla niin väsynyt olo sen jälkeen. Ilmeisesti stressitila laukeaa, kun tälläkään kertaa ei kukaan arvostellut sotkuista ja p*skaista kotia. Mutta onpa ihana ruveta unille siistissä kodissa, kun se kerrankin on siisti. 

 Niin se vaan uhkaavasti lähenee. Nimittäin se aika, kun minäkin käyn jo viidettäkymmenettä. Hyih, mikä karmaiseva ajatus. Yleensä en tuppaa kriiseilemään iästäni, mutta kun pyöreät kymmenet on lähellä, niin silloin alkaa ahdistaa. Alle kaksi viikkoa ja minäkin olen siis jo neljänkymmenen. Edellinen ikäkriisi oli silloin, kun täytin 29 ja tajusin, että vuoden päästä se on jo 30. Nyt tuokin tuntuu niiiiiiiin nuorelta iältä.  Tällä kertaa en todellakaan juhli. Jotenkin on kadonnut kiinnostus juhlia kohtaan. Ehkä viime kesän häät vei sen verran voimia, ettei jaksa mitään järjestää. Tai sitten ikä painaa jo. Lähdemme siis karkuun synttärijuhlia. Rentoutumaan, nauttimaan valmiista aamiaisista, nauttimaan kylpylän ihanuudesta ja nauttimaan siitä, että itse ei tarvitse kuin oleilla vaan. Sitä minä odotan oikein ilolla.  Voimia vie myös kovasti lapsettomuushoidot. Ei ne taida tuottaa mitään tulosta. Ainakaan nämä ensimmäiset. Seuraava vaihe jo häämöttää kulman takana ja ahdistaa aivan suunnatt