Ihmisenä epäonnistunut
Siinä se taas oli. Yksi lapsettomuushoitokerta, joka epäonnistui. Tunteet on nyt todella maassa. Kaikki se kipu, jota koin munasolujen kasvatuksesta ja punktiosta, oli täysin turhaa. Kaksi munasolua saivat, toinen oli liian raaka, toinen liian kypsä. Epäonnistuneita siis molemmat. En tiedä enää, miten näitä pettymyksiä pitäisi käsitellä. Kenellekään ei halua puhua tällä hetkellä, ei edes omalle miehelle. Ehkä pitäisi. On vaan oma pää niin sekaisin, ei haluaisi kuormittaa. Ja ehkä kovin moni ei välttämättä ymmärtäisi. Vertaistuki olisi hyvä, mutta kun ei osaa sellaisiin ottaa yhteyttä. Mutta koen tosiaan olevani ihmisenä epäonnistunut. Edes lasta en pysty aikaiseksi saamaan. Edellinen teksti oli kirjoitettu päivänä, jolloin sain tiedon, ettei hedelmöitys onnistunut, en vaan saanut voimaa silloin julkaista tekstiä. Nyt on olo jo helpompi. Aika yksityiselle varattu, julkisella meitä ei enää kuulemma hoideta. Toisaalta mieli on jo alkanut kääntyä adoption puolelle. Mitä tässä enää turha