Liian paljon

 Välillä tuntuu, että kaikkea tapahtuu liian paljon. Uutisista on saanut lukea liian paljon murhista, tapoista ja kuolemista. Jouluhössötystä on somessa liian paljon. Minä syön aina liian paljon. Lunta on joidenkin mielestä liian paljon. Välillä pakkastakin on liian paljon. 

Itsestäni voin sanoa sen verran, että minulla on ongelma tosiaan tuo syöminen. Syön ihan aina liian paljon. Joko normaalia ruokaa tai herkkuja. Varsinkin niitä herkkuja. Sen vuoksi painan siis liian paljon (ja ei, tämä ei ole itsekriittisyyttä, vaan ihan lääketieteellisestikin olen ylipainoinen). Olen toki onnistunut tiputtamaan muutamassa vuodessa painoa jonkin verran, mutta on sitä välillä tullut lisääkin. Varsinkin nyt viime aikoina on alkanut tuntumaan, että jään liian helposti (ja liian paljon) makoilemaan ja laiskottelemaan, kun voisin mennä vaikka lenkille.

Minulla on myös liian paljon tekemistä ja menemistä. En ennätä edes laiskotella ennenkuin vasta joulupäivänä. Tai no, itseni tuntien, ennätänhän minä. Se on sitten eri asia, ennätänkö saada kaikki tekemiset valmiiksi silloin, kuin pitäisi. 

Tänään aamulla huhkin auton puhdistelussa, koska lunta oli taas tullut liian paljon. No hitto, huhkin sitten liian paljon ja venäytin ilmeisesti jonkun lihaksen kyljestä. Nyt sattuu... Liian paljon. 

Ihmiset valittavat asioista liian paljon. Miksi ei voisi yrittää ajatella, että kaikelle ei vaan mahda mitään. Esimerkiksi sää. Jos se perkele on huono, niin se perkele on huono. Ei sitä oikein itse voi mennä muuttamaan... Tai no voi.. Aina voi lähteä jonnekin toiseen maahan, jossa lämpötila ja sääolosuhteet ovat itselle sopivia. Mutta sehän maksaa, yllätys yllätys: liian paljon. 

Minulla ei ole säätä vastaan mitään valitettavaa. Ihana, kun on talvi-kevät-kesä-syksy..... Tosin talvella voi olla liian paljon lunta tai pakkasta tai liukkautta tai sohjoa. Keväällä voi olla liian paljon siitepölyä ja katupölyä ilmassa. Kesällä on liian paljon ötököitä ja liian paljon hellettä. Syksyllä taas sataa liian paljon. 

Niinpä niin. Aina voi valittaa ja ihmiset käyttävät tätä oikeutta hyväkseen... liian paljon. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni rapula

 Voi kauhia paikka. Olin viikonloppuna juhlimassa harrastusporukan kanssa. En muistakkaan, milloin olisi viimeksi mennyt niin myöhälle/aikaseen. Tai siis enhän minä selvinnyt edes kotiin yöksi. Loppuillasta ei kyllä kovinkaan paljon edes muistikuvia ole (joitakin välähdyksiä kyllä), mutta luultavasti hauskaa on ollut. No senhän saattaa arvata, jotta itkuhan se tulee pitkästä ilosta (ja pieru kauan nauramisesta, mutta se ei nyt kuulu tähän. Siis tämä hassunhauska reissu tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja minulla on VIELÄKIN rapula. Siis mitä ihmettä?!?! Eihän minulle yleensä edes tule rapulaa. Olenko minä siis tullut vanhaksi ja elimistö on päättänyt, että "hehee, annetaanpa vanhalle (vai olikos se nyt se wanha) akalle kunnon muistutus, miksi tämän ikäisenä ei pitäisi enää bailata koko yötä"? Vai onko vaan tuo surullisen kuuluisa hormonilääkitys tehnyt tehtävänsä, jotten enää joisi, jos lapsi halutaan saada? No tiedä häntä, mutta kamala on kyllä olo.
Lue lisää

Ei taas..

 Voi hitto, nyt ne on täällä taas. Nimittäin itikat ja muut ötökät. Voi ...kele. Voiskohan joskus olla ihan vaikka vaan yks kesä, ettei niitä näkyisi. Tai saahan niitä näkyä, mutta ei tuntuisi. Ai että ketuttaa, kun kutisee joka paikka ja sitten sitä raapii verille jalat ja kädet. Jos ei hereillä ollessa, niin nukkuessaan (kyllä, osaan nukkua ja raapia yhtä aikaa). Kesälomakin alkaisi, mutta yritäppä siitä nauttia, kun koko ajan joku inisee tai pörrää jossakin. Melkeinhän tuo kyllä kuulostaisi perhe-elämältä, paitsi ei tietenkään meillä, kun ei niitä lapsia ainakaan oo inisemässä. Ja ei, en ole adoptoimassa miljoonaa itikkaa, kiitos kysymästä. Ja sitten kun kaikenmaailman viherpiipertäjät sanovat, että hyttyskarkottimet (nämä modernimmat) kadottaa myös ne kivat pörriäiset (kimalaiset ja mehiläiset, jotka on kyllä ihan ok), niin eihän niitäkään saisi käyttää. Kaikella kunnioituksella viherpiipertäjiä kohtaan, tulkaapa hetkeksi istumaan vaikka meidän kesämökin kuistille tyynenä kesäiltan
Lue lisää

Jatkuva pelko

Tein viime viikolla positiivisen raskaustestin. Jatkuvasta pahoinvoinnista huolimatta minulla oli koko ajan tunne, ettei tämä koske minua ollenkaan. En osannut ajatella, että lapsi olisi minun, sillä käytimmehän luovutettua munasolua. Mutta vähitellen ajatukset kääntyi siihen, että tämä kasvaa MINUN sisälläni, ei kenenkään muun. No, siitä se sitten alkoi: ihan hirvittävä pelko. Joka kerta, kun menen vessaan, pelkään, että vuoto on alkanut. Jokainen pieni vatsan nipistys tai menkkakivun tyylinen kipu säikäyttää. Ajatukset pyörii vaan siinä, että nyt se on ohi, nyt se menee kesken. Tänään onkin oikein extrapelkopäivä. Päätä särkee aivan tuhottomasti, koska jännitän niin paljon joka ikistä vessakäyntiäni.  Hulluksihan tässä tulee. Tuntuu, että päivät kuluvat niin hitaasti, ja yölläkin nukkuminen on todella vaikeaa, kun ajatukset pyörii. Tiedän, ei saisi pelätä, eikä stressata. Mutta minkäs teet, aiemmat kokemukset eivät ole olleet järin myönteisiä, joten semmonen relax-olotila ei ole ehkä
Lue lisää