Jonain päivänä...

Minä oon ihan varma, että jonain päivänä unohan ihteni jonnekin. Tänä aamuna olen kyllä onneksi vaan meinannut unohdella: meinasin unohtaa petata, meinasin unohtaa hampaat pestä, meinasin unohtaa ruokkia kanin, meinasin unohtaa ottaa hormonilääkkeet. Onneksi kuitenkin muistin viimein kaikki ja sittenpä taas tulikin kiire aamu. Töissäkin olen meinannut unohtaa jo monta asiaa, mutta sitten viime hetkellä olenkin ne muistanut.

Kyllä minä tänä aamuna jotain oikeasti unohdinkin. Olin kirjoittamassa viestiä ja unohdin, mitä piti kirjoittaa. Unohdin myös ottaa aamulla kilpirauhaslääkkeen. Unohdin, että piti olla kiukkuinen, kun joku hidastelee edessä, törryyttelin vain hiljakseen perässä. Unohdin myös, että tänään on perjantai. 

No, aina ei tietenkään kaikkea voi muistaa, enkä kyllä totta puhuen edes haluakkaan ihan kaikkea muistaa. Menneitä asioita ainakaan. Mutta kyllä olis elämä helpompaa, jos muistaisi kaiken tehdä ajallaan ja oikein ihan tässä nykyhetkessä. Huomisesta vähän on huoli, että muistanko ollenkaan mennä harrastusten pariin, koska isäntä ei ole kotona muistuttamassa. Tosin... Eipähän tuo ole tainnut sekään aina muistaa muistuttaa.

Mistähän keksisi sellaisen luotettavan muistuttajan. Se voisi olla jokin esine, joka muistuttaa. Olen kuullut narusta sormessa... Minä varmaan unohtaisin, että mitäs varten se naru olikaan. Olen myös kuullut, että muistilaput auttavat. No ei auta, niitä on jääkaapin ovi täynnä ja silti asioita vain unohtuu. Muistilappu otsassa voisi toimia, mutta se ehkä häiritsee päivän toimintoja siihen malliin, että en ehkä kokeile sitäkään. Saisikohan päähän asennettua semmosen mikrosirun, joka hälyttäisi aina, kun jotain pitää muistaa, vähän niinkuin sähköisen kalenterin muistutukset...