Ajan kulumisesta

 Järkyttävää, miten nopeasti aika kuluu. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä nopeampaa se kuulemma etenee. Ja uskallappas miettiä asioita, joita on tapahtunut lapsuudessa tai nuoruudessa. Herranen aika, siitähän on jo TODELLA kauan. 

No, tämä ajan kulumisen pohtiminen lähti töistä (olen siis saanut töitä kesäksi ainakin, wuhuu!) ja työmäärästä. Jos on mahdottoman kiire päivä, aika kuluu nopeaan ja tuntuu, ettei ennätä koko työpäivän aikana saada hoidetuksi kaikkia asioita, joita pitäisi. No silloinhan tietysti jatketaan työpäivää sen mukaan, että ainakin ne kiireisimmät tulee hoidettua. Mutta auta armias, jos on hiljaisempi päivä, eikä juuri mitään tekemistä.... Eihän se aikakaan silloin kulu, ei sitten millään.

Mutta kotona kyllä aika kuluu ihan liian nopeaan... Aina. Menet töistä kotiin, syöt, käyt saunassa... Kas, pitääkin jo ruveta nukkumaan. Mitään ei ennätä arkena tehdä. Ihailen ihmisiä, jotka saavat joka päivä jotain aikaseksi. Meillä koti on yhtä sekamelskaa, kissan karvaa, koirankasvaa, pölyä ja likaa. Sentään sain ikkunat pestyä tälle "kevättä" viikonlopun aikaan... 

Lisäksi toukokuussa mietin, että nyt saa olla koko kesän ihan rauhassa miettimättä näitä lapsettomuushoitoja yms, koska ne jatkuvat vasta syksyllä. No, nyt sitten tajusin, että seuraava vuotohan pitääkin jo ilmoittaa lapsettomuuspolille ja taas se rumba alkaa (vai liekko samba vai tango, en tiiä). Taas mitataan ovulaatiota, syödään hormoneja, pistetään hormoneja, ravataan sairaalalla... Hooooooooh... Onkohan kaikki sen arvoista? Entä jos sitä lasta ei tule näistä kaikista huolimatta? Aika kuluu tässäkin suhteessa, enää 9 kuukautta aikaa tulla raskaaksi. Sitten ei minulle hoitoja enää anneta, koska olen jo liian vanha. Tai tietysti yksityisellä voisi, mutta ollaan päätetty, että ei.