Ja taas

 Tein viikko sitten positiivisen raskaustestin, juuri ennen kuin piti mennä lapsettomuushoitoihin liittyvään tutkimukseen jälleen kerran. Soitin hormonipoliklinikalle ja tutkimukset peruttiin ja hoidot tottakai laitettiin katkolle. Kävin verikokeessa varmistamassa asian. En uskaltanut iloita kovin paljon, mutta kyllähän mieli oli onnellinen ja hilpeä.

Tällä viikolla oli verikoe, jossa varmisteltiin, että mammahormoni nousee normaalisti. No vitut. Ei noussut, kun laski. Ja sittenpä alkoi jo vuotokin. Eli taas keskenmeno. Itkuksihan se meni. Sitä vain jotenkin tuppaa miettimään, että mikä järki tässä elämässä on? Miksi toiset saa, vaikkeivät oikeastaan edes pysty huolehtimaan lapsista ja sitten toiset taas ei, vaikka kuinka ovat valmiita ja odottavat sitä pientä ihmistä? No, nämä on näitä katkeran ihmisen ajatuksia taas. 

No, tässä nyt odotellaan soittoa sieltä poliklinikalta, jotta mitenkäs tästä eteenpäin. Ja minne saakka hoitojen jatkuminen siirtyy. Kovasti täytyy koettaa pitää mieli positiivisena. Onhan elämässä paljon hyvääkin, joten eikun vaan hampaat yhteen purtuina hymyilevien huulien takana jälleen kohti uusia pettymyksiä.