Hip hei

Minut määrättiin piikille, kun ei tabletit auttaneet. Juu, hormonipiikkejä meinaan, en lopetuspiikkiä (vai voisiko ne sellaisen määrätä, jos ei nämäkään auta?). Ja siitähän se riemu repesi, kun pari päivää sitten kädet täristen aloin itseäni piikittää. Ei vissiin tulisi minusta sittenkään kovin hyvää huumeiden käyttäjää. Neuloja en pelkää, mutta pistämistä pelkään sitäkin enemmän. Siis sitä, että pitää itse pistää. Ihan hirveetä.

Noh, availin sen ensimmäisen paketin tuossa pari päivää sitten ja laitoin piikin kynäruiskuun ja kaiken tein valmiiksi. Sitten vaan puhdistetaan pistokohta ja eikun menoksi. Niinhän sitä luulisi. Käsi tärisi ja neula meni hitaasti paikalleen (hieman ehkä pelkäsin, että se katkeaa käden tärinän takia, mutta ei onneksi). Sitten pitäisi painaa se lääke pois sieltä "kynästä". Joo, painanhan minä. Mutta sitten tulikin tenkkapoo! Joko se kaikki meni? Enhän minä näe edes sitä kynää kunnolla, kun naisena on tuo rintavarustus edessä. No, eikun vaan luotin siihen, että kaikki aineet meni ihon alle. Ja sitten vaan neula pois, edelleen kädet täristen. Onnistuihan se! Ja seuraavana päivänä sama uusiksi. Ja tänään. Ja huomenna. Ja ylihuomenna jne.

Voi, jos se olisikin ollut tässä, mutta ehei. Piikin pistämisestä seurasi päänsärky, joka jatkuu edelleen. Ja päänsäryn lisäksi on huonoa oloa ja muuten vaan huonoa fiilistä. Ja väsymys, se se vasta mukavaa onkin. Ja tässä olotilassako niitä lapsia pitäisi yrittää saada aikaiseksi? Noh, täytyy toivoa, että tämä olotila tasottuu, niin kuin niiden tablettien kohdalla kävi.