Sekoilevat sisuskalut

Ihan järjetöntä. Eilisen ketutti, tämän aamun on jo hyvän matkaa ketuttanut. Päätäkin särkee ja maha on mukavasti sekaisin. Syömistä ei oikeastaan tee mieli, välillä syömisen jälkeen tuntuu, että närästää ja oksettaa. Ja mistäkö tämä kaikki ihanuus johtuu? No lääkityksestäpä tietenkin. 

Sanotaan aina, että se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys. No eihän minulla vahva lääkitys ole, mutta niitä lääkkeitä on paljon. Yksi keuhkoahtaumaan, kaksi diabetekseen, yksi kilppareihin ja kaksi lapsettomuuteen. Hoooooooh... Vieläkö jotakin saisi muuta? Olisiko vaikka jokin angiina tähän väliin hyvä? Sehän yleensä tulee jouluna. Ja se peijoonin jouluhan on kohta. 

Ei sillä, en minä valita. Toki näistä lääkkeistä on ollut apuakin (ainakin osasta, osasta nyt ei vielä mitään ihmeempää). Lääketeollisuus on ihan hyvä juttu. Ainakin tiedän syöväni TURVALLISIA lääkkeitä, vaikka ne välillä vähän sekoittaa elimistöä. Luonnontuotteista kun ei koskaan voi varmaksi tietää, onko niitä edes tutkittu tarpeeksi. Ja että onko niistä edes mitään apua. 

Toki minä kannatan luonnonlääketiedettä joissakin asioissa. Ja muutenkin vaihtoehtohoitoja ym. Sain itse avun lonkkavaivaan akupunktiosta. Ja moneen vaivaan apua on tullut myös vyöhyketerapiasta. Ja tokihan niitä luonnontuotteita on kokeiltu jos johonkin vaivaan, toiset auttaa enemmän, toiset ei ollenkaan. Flunssassa hunaja-sitruuna-inkivääri tee on mitä parhain apu. Ja valkosipuli. Mutta sitävastoin pakuritee ja pakurivoide ei auttanut juuri ollenkaan naamaan. Tosin mikäpä tähän naamaan auttaisikaan. Ei sitä kauniiksi saa tekemälläkään, mutta kivahan tuo olisi saada edes iho kuntoon.

Välillä tuntuu, että mitkähän pyörät menis päässä sekasin, kun jättäiskin vaan kaikki lääkkeet pois. Saattais olla mukavaa vaihtelua, jos elimistö sekoaisikin niiden lääkkeiden puutteesta. Vanhuus ei todellakaan tule yksin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei taas..

Jatkuva pelko

Elämäni rapula