Naurattais, jos ei itkettäis

 Tämä on taas ollut yks niistä päivistä, kun ei mikään, siis EI MIKKÄÄN oikein suju. Aamulla koirien kanssa lenkillä liukastelin urakalla ja lopulta päätin kääntyä takas. Kouluun lähtiessä sitten reppu oli mukavasti auki ja sieltä lenteli paperit (opiskeluun liittyvät monisteet ja työtodistukset) auton viereen kuraiseen maahan. Pikaisesti ne siitä keräilin ja kurkkasin vielä auton alle, ettei mitään vai jäänyt. Ja eikun koululle. 

Koululla sitten piti harjoitella tulevaa esittelyä. Juu. Kyllä. Muistinhan minä sen. Ja olinhan minä harjoitellut jo kotona, kyyyyyllä, tottakai!! Koulun pihalla tulikin sitten liukasteltua jälleen, aamupuurolle ja takaisin. 

Opettajan kanssa jutellessa rupesin sitten itkemään. Luokassa oli muitakin opiskelijoita. Oliskohan pientä stressiä? Joo, eihän sitä tunteitaan pitäisi hävetä, mutta kylläpä nolotti.

Kotiin palatessa huomasin, että maassa liiterin edessä oli jotain epämääräistä valkeaa. Juu, olihan se. Yksi työtodistus. Kivasti oli reuna vähän ravassa ja koko paperi kostea. 

Leivoin sitten torttujakin. Maistoin yhden. Ei per.... raaka keskeltä. Eikun tortut vielä hetkeksi uuniin. Jospa tämä päivä voisi pikkuhiljaa olla tässä? Joko voisi mennä vaikka nukkumaan? Huomenna varmasti naurattaa koko päivän sattumat, tänään ei vielä jaksa nauraa. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei taas..

 Voi hitto, nyt ne on täällä taas. Nimittäin itikat ja muut ötökät. Voi ...kele. Voiskohan joskus olla ihan vaikka vaan yks kesä, ettei niitä näkyisi. Tai saahan niitä näkyä, mutta ei tuntuisi. Ai että ketuttaa, kun kutisee joka paikka ja sitten sitä raapii verille jalat ja kädet. Jos ei hereillä ollessa, niin nukkuessaan (kyllä, osaan nukkua ja raapia yhtä aikaa). Kesälomakin alkaisi, mutta yritäppä siitä nauttia, kun koko ajan joku inisee tai pörrää jossakin. Melkeinhän tuo kyllä kuulostaisi perhe-elämältä, paitsi ei tietenkään meillä, kun ei niitä lapsia ainakaan oo inisemässä. Ja ei, en ole adoptoimassa miljoonaa itikkaa, kiitos kysymästä. Ja sitten kun kaikenmaailman viherpiipertäjät sanovat, että hyttyskarkottimet (nämä modernimmat) kadottaa myös ne kivat pörriäiset (kimalaiset ja mehiläiset, jotka on kyllä ihan ok), niin eihän niitäkään saisi käyttää. Kaikella kunnioituksella viherpiipertäjiä kohtaan, tulkaapa hetkeksi istumaan vaikka meidän kesämökin kuistille tyynenä kesäiltan
Lue lisää

Jatkuva pelko

Tein viime viikolla positiivisen raskaustestin. Jatkuvasta pahoinvoinnista huolimatta minulla oli koko ajan tunne, ettei tämä koske minua ollenkaan. En osannut ajatella, että lapsi olisi minun, sillä käytimmehän luovutettua munasolua. Mutta vähitellen ajatukset kääntyi siihen, että tämä kasvaa MINUN sisälläni, ei kenenkään muun. No, siitä se sitten alkoi: ihan hirvittävä pelko. Joka kerta, kun menen vessaan, pelkään, että vuoto on alkanut. Jokainen pieni vatsan nipistys tai menkkakivun tyylinen kipu säikäyttää. Ajatukset pyörii vaan siinä, että nyt se on ohi, nyt se menee kesken. Tänään onkin oikein extrapelkopäivä. Päätä särkee aivan tuhottomasti, koska jännitän niin paljon joka ikistä vessakäyntiäni.  Hulluksihan tässä tulee. Tuntuu, että päivät kuluvat niin hitaasti, ja yölläkin nukkuminen on todella vaikeaa, kun ajatukset pyörii. Tiedän, ei saisi pelätä, eikä stressata. Mutta minkäs teet, aiemmat kokemukset eivät ole olleet järin myönteisiä, joten semmonen relax-olotila ei ole ehkä
Lue lisää

Elämäni rapula

 Voi kauhia paikka. Olin viikonloppuna juhlimassa harrastusporukan kanssa. En muistakkaan, milloin olisi viimeksi mennyt niin myöhälle/aikaseen. Tai siis enhän minä selvinnyt edes kotiin yöksi. Loppuillasta ei kyllä kovinkaan paljon edes muistikuvia ole (joitakin välähdyksiä kyllä), mutta luultavasti hauskaa on ollut. No senhän saattaa arvata, jotta itkuhan se tulee pitkästä ilosta (ja pieru kauan nauramisesta, mutta se ei nyt kuulu tähän. Siis tämä hassunhauska reissu tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja minulla on VIELÄKIN rapula. Siis mitä ihmettä?!?! Eihän minulle yleensä edes tule rapulaa. Olenko minä siis tullut vanhaksi ja elimistö on päättänyt, että "hehee, annetaanpa vanhalle (vai olikos se nyt se wanha) akalle kunnon muistutus, miksi tämän ikäisenä ei pitäisi enää bailata koko yötä"? Vai onko vaan tuo surullisen kuuluisa hormonilääkitys tehnyt tehtävänsä, jotten enää joisi, jos lapsi halutaan saada? No tiedä häntä, mutta kamala on kyllä olo.
Lue lisää