Syyslomaviikon jälkimainingeissa

Nyt se on ohi. Syysloma. Kylläpä harmittaa.

Loma oli mukava, niinhän lomat yleensä on. Mutta mikähän siinä on, että ne lomat tuppaavat menemään liian nopeasti? Mutta muistoihin on aina mukava palata, ainakin jos muistaa jotain. 

Jos miettii lapsuuden syyslomia, niin minä en ainakaan muista niistä yhtään mitään. Oliko niitä edes? Tai kai ne oli, mutta mitä silloin tehtiin? Yhden loman muistan yläasteelta, silloin reissattiin siskon kanssa. Tai ehkä me tehtiin niin useampanakin lomana, mutta se yksi vain on jäänyt mieleen. Johtuukohan se siitä, että syksy ei ollut lapsena mitenkään erikoista aikaa? Talvilomilla leikittiin paljon lumessa (linnat, tunnelit, lumiukot ym. tuli rakenneltua), kesälomat tietysti kestivät ikuisesti ja oli aina paljon puuhaa ja jouluna kaikki joulun odotukset ja joululahjat ja sen jälkeen uuden vuoden odotus oli aina päällimmäisenä mielessä. Mutta mitä oli syyslomalla?

No, kuitenkin tämäkin syysloma on siis ohi. Mutta minullahan oli mukavaa puuhaa. Pääsin näkemään Kotkan ihmeitä (ja kirpputoreja), käytin auton huollossa, odottelin nokisuttaria ja kävin kesämökillä. Täydellinen loma siis. Mutta silti tuntuu, ettei ole lomaillut juuri ollenkaan.

Tänä aamuna sängystäni nousi kalpea, huonovointinen ja apaattinen hirviö. Tassutteli vessaan ja istuskeli pöntöllä tuijottaen mitään näkemättömin silmin koiran nappisilmiin (kyllä, minulla on aina koira mukana aamup*skalla, koska hän vaatii niin). Olotila ei ole päivän aikana juurikaan muuttunut. En tiedä lieneekö syynä hirviön ilmaantumiseen naistenvaivat vai olenko kipeäksi tulossa, mutta jospa se niin sanottu ihminen jostakin joskus vielä löytyy.

Sitä odotellessa...