Keskittymisongelmia

Mikähän on vialla, kun ei pysty enää keskittymään mihinkään. Jos katon telkkaria, niin yleensä räplään samalla kännykkää. Kun pitäis kuunnella tunnilla opettajaa, keskittyminen herpaantuu pienimmästäkin äänestä. Sama homma, kun yrittää tehdä tehtäviä. Tänään se ääni on kärpäsen surina kattolampussa.

Toisinaan minun on vaikea keskittyä edes kuuntelemaan, mitä minulle puhutaan (anteeksi vaan). Kaikki liike, hälinä, äänet ympärillä kiinnittää heti huomion. Toki kuuntelen ja kuulen, mutta saatan minuutin päästä unohtaa kaiken, mitä oli puhuttu. 

Opiskellessa keskittyminen herpaantuu myös siitä, että tehtävä on liian helppo... Tai liian vaikea. Tosin jos se on liian vaikea, niin yleensä sen keskittymisen puutteen aiheuttaa varmaan turhautuminen siihen, kun ei osaa. Koululla on helppoa, kun voi kysyä opettajilta. Mutta kotona opiskellessa sitä mahdollisuutta ei ole. Jos ei sitten halua kirjoittaa opettajalle viestiä. Mutta siihen vastauksen saaminen voi kestää, joten ehkäpä on helpompaa kysellä vaan sitten koululla.

Välillä olen miettinyt, että pitäisiköhän mennä johonkin testiin. Mutta mitäpä siitäkään toisaalta hyötyä olisi. Voisiko keskittymiskykyä jotenkin harjotella? Vai olisko parempi nukkua enemmän? Ulkoilua ja liikuntaa olen jo lisännyt ja tuntuu, että mitä enemmän lenkkeilen, sitä vaikeampaa on keskittyä tehtäviin. 

Ehkäpä haukkasin liian ison palan tästä opiskelusta, kun lähdin kokeilemaan kahta toisen vuoden kurssia, jotka olivat jo alkaneet alkusyksystä. Tuntuu, etten saa kiinni millään siitä, missä nyt mennään. Toisella kurssilla ohjelma on tuttu, mutta ne asiat eivät. Toisella kurssilla ohjelma on uusi, mutta asiat tuntuvat jotenkin paljon tutummalta. Pitäisiköhän vain jättää toinen kursseista vähän hautumaan ja jatkaa sitä sitten vaikka kesällä, kun ei hirveästi ole muita opintoja. Tosin minunhan piti valmistua jo keväällä, mutta eipä sillä niin ehkä väliä, kunhan jossain välissä valmistun. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei taas..

Jatkuva pelko

Elämäni rapula