Kännykkä hukassa (ja ehkä jotain muutakin)

 Tänä aamuna etsin kännykkääni. Laitoin ensin viestin puolisolle, sen jälkeen istahdin aamupalapöytään ja mietin, että mihinkähän minä sen puhelimen kerkesin jo tökätä. Kävin katsomassa eteisestäkin, että jäikö se aamulenkin jälkeen sinne, kun heitin takkia päältäni. Istahdin takaisin pöytään ja kappas! Se puhelinhan on kädessä. Kyllä sitä joskus voi olla hieman yksinkertainen. 

Minulla on monesti tavarat hukassa. Joskus tiedän, että olen laittanut ne johonkin "talteen", jotta löydän ne varmasti sitten, kun tarvitsen. Yleensä niitä ei löydä kuitenkaan ennen kuin sitten jälkikäteen, kun niitä ei enää tarvitsekaan. Toisinaan taas olen vaan jotenkin onnistunut kadottamaan jotakin. Ja se voi olla ihan mitä tahansa. Kerran oli kissakin kadoksissa. Huutelin sitä ulkonakin ja kolusin mielestäni sisällä joka paikan. No jostain se sitten tupsahti pöydälle istumaan (vai liekö ollutkin siinä koko ajan).

Paras katoamistapaus oli ehkä se, että tulin vanhempien luota kotiin ja etsin puhelintani. En löytänyt sitä mistään ja soitin äidille, että jäikö se puhelin sinne. Äiti kysyi: Milläs sinä soitat? Niin..... Löytyihän se puhelin siis. Kadotin muuten joskus kissanpennutkin. Keskellä yötä. Hädissäni ja itkuissani soitin äidille (tuki ja turva), että kissojen emä on syönyt ne pennut. Sitten kuului kova MIU kissojen kiipeilytelineen pesästä. Jep, emäkissa olikin päättänyt siirtää pennut, lienee vanha pesä ollut turvaton.

Monesti olen miettinyt, että onkohan minulla jonkin sortin dementia. Ei riitä, että kadottelen tavaroita, vaan myös unohtelen asioita. Mutta ehkäpä se johtuu siitä, että ei aina "jaksa" laittaa asioita ylös. Tai vaikka laittaisi, niin ei muista niitä katsoa. Niin kuin eilen. Meillä oli vain yksi tunti koululla ja loput paikallisessa yrityksessä, jonne olemme menossa tekemään inventaariota ensi viikolla. No minähän unohdin koko homman ja raahasin tietokoneen ja kaikki muut tarpeelliset (tai siis tällä kertaa tarpeettomat) mukana koululle ja levittelin ne totta kai pöydälle opiskelua varten. Ja siis täysin turhaan, konetta ei käytetty mihinkään, enkä oikeastaan tarvinnut muitakaan vermeitä. Tyhmästä päästä kärsii...